Marlenan kasvun jälkeen aika meni nopeasti. Eräänä aamuna Elisabet löysi päänsä useasti vessan pytystä."Olenko minä taas raskaana?" hän ihmetteli. Hän huokaisi syvään ja meni kertomaan asiasta miehelleen."Mitäh, raskaana?" Morten ähkäisi. Hän ei näyttänyt olevan kovin innoissaan, ei myöskään Elisabet ollut kovin innoissaan. Vaikka Marlena olikin ollut helppo lapsi ja he halusivat lisää, he eivät kuitenkaan halunneet näin pian. "Meidän täytyy vain selvitä", Elisabet huokaisi ja meni pistämään pienen tyttärensä nukkumaan. Päivät menivät vieläkin nopeammin, kun Marlena vei kaiken heidän aikansa. Hänelle aloitettiin pottakoulutus pian ja Marlena oppikin helposti, tai no ehkei nyt ihan helposti, mutta eipä tyttö kiukutellutkaan edes.Eräänä päivänä Elisabet oli ulkona Marlenan kanssa, kun Morten oli töissä.  Hän rakensi Marlenalle lumi-ukkoa kun neiti söi lunta. Elisabetillä taisi olla liian vähän vaatteita päällään, sillä hän paleltui. Paleltuminen hoitui kyllä pian kaakaoa juomalla ja lämpimillä vaatteilla.Kerran Morten meni uimaan aamulla. ä oli ollut yön töissä ja oli todella väsynyt. Hän ajatteli ansaitsevansa muutaman kunto-pisteen ja menevänsä nukkumaan. Se olikin hänen viimeinen tekonsa sillä..... tälläinen tyyppi tuli kylään.  Marlena ja Elisabet olivat nukkumassa, eikä tienneet Mortenin kuolemasta mitään. (serkkuni pelas perheellä hetken ja tallensi pelin, etten voisi enään pelastaa Mortenia. Hän ei pitänyt herrasta, koska Morten oli töissä)Herättyään Elisabet ihmetteli missä Morten oli. Hän otti Marlenan mukaan ja lähti pihalle katsomaan josko herra olisi siellä. Hän näki hautakiven ja säikähti. hän laski tyttärensä maahan ja alkoi itkemään. "Miten minä nyt selviän?" hän parkaisi. Morten jätti tyttärensä ja viimeisillään olevan vaimonsa selviämään.Illalla Elisabetin oli pakko palkata apua. Hän ei jaksanut millään hoitaa yksin Marlenaa kun odotti lasta. Pian apuun tulikin ystävällinen lastenhoitaja Karen Kassila.Pian tulikin synnytyksen aika.Se oli kivuliaampi kun Marlenan. Pian se kuitenkin oli ohi ja syntyi.. KAKSI poikaa.Ensin syntyi Merlin joka peri isänsä silmät ja äidin hiusten värin.Sitten syntyi toinen poika joka sai nimen isänsä mukaan, eli Morten. Poika peri isänsä silmät ja ihon ja äitinsä hiusten värin.Koska Elisabet oli jäänyt yksin kolmen lapsensa kanssa, hänen täytyi mennä töihin. Hän löysikin opetus uralta hyvän paikan ja otti sen. Koska Elisabet meni töihin hän tarvitsi uuden lasten-hoitajan. Karen ei halunnut nimittäin olla täyspäiväisenä. Elisabet palkkasi vanhan rouvan nimeltä Karola Santala.hän palkkasi myös koti-apulaisen. Tämän herran nimi olikin Remukka.Pian koitti Marlenan syntymäpäivä, jolloin tästä tuli lapsi. Elisabet auttoi tytärtään kynttilöiden puhaltamisessa. Hän oli innoissaan siittä että Marlena kasvoi, koska nyt tämä elämä helpottuisi hiukan.Näin kaunis tyttö hänestä sitten kasvoi.Ensimmäisenä koulupäivänä lunta oli liikaa joten Marlenalla ei ollut koulua. Karola huolehti kaksosista sisällä ja Marlena meni ulos leikkimään. Hän teki paljon lumienkeleitä. Elisabet oli siirtänyt Mortenin haudan hautausmaalle.Kesken leikkien Marlena huomasi isänsä sinisen haamun autotallin takana. Hän järkyttyi hiukan. Hän juoksi sisälle ja meni heti kirjoittamaan päiväkirjaansa.Elisabetin tultua töistä Marlena juoksi häntä vastaan heti ja kertoi päivästään. " Äiti, äiti näin isin kun olin ulkona. Se oli ihan sininen ja läpinäkyvä".Elisabet oli hiukan säikähtänyt. Hän alkoi kaipaamaan hirveästi miestään.Aika kului nopeasti. Elisabet ei ehtinyt paljoa hoivata pieniä poikaan ennen kuin heidän syntymäpäivänsäkoitti. Elisabet tuli töistä eräänä iltana ja Marlena kertoi että hänen veljensä kasvaisivat pian."Äiti, Merlin ja morten on jo hirmu isoja. Karola-täti osti heille täytekakut tänään. Hän sanoi myös että minun pitäisi sanoa sinulle että poikien pitäisi kasvaa tänään", hän selitti innokkaasti. Elisabet hymyili tyttärelleen ja tokaisi,"No mennäänpäs hakemaan sitten pojat". Niinpä he menivät hakemaan kaksoset ja veivät heidät kakkujen luokse.ensin kasvoi Merlin, hänestä tulikin suloinen pikku veitikka.sitten oli Mortenin vuoro, hän näytti aivan veljeltään.Sinä iltana Elisabet päätti että hän keskittyisi enemmän kolmeen suloiseen lapseensa. Hän oli menettänyt kaksosten vauva ajan, mutta ei aikonut menettää enään yhtäkään tapahtumaa kolmen pienokaisensa elämässä.Niinpä hän alkoi huolehtimaan heistä. Hän opetti kaksosille itse kaikki taidotkin.Marlenakin oli hyvin kiintynyt veljiinsä.Marlena kasvoi teiniksi (huomaamattani, ei ainakaan mun mielestä pitäny kasvaa, mutta kasvoi silti)Näin kaunis hänestä tuli. Hän on perhetavotteinen ja pitää hyväkuntosista punahiuksisista miehistä ja vihaa lemua.