Morten ja Merlin kasvoivat lapsiksi pian. Heistä tuli aivan identtiset.Sitten he kasvoivat teineiksi.Sitten pian Elisabetin pianokaiset olivat jo aikuisia.  Elisabeth sai kirjeen, muutamaa päivää ennen vanhukseksi kasvamistaan, jossa kerrottiin että heidän talonsa hajotettaisiin ja heidän pitäisi muuttaa pois. Elisabet anoi lupaa että he eivät joutuisi muuttamaan, koska hänen rakas miehensä oli rakentanut sen talon. He joutuivat kuitenkin muuttamaan pois.Niin Elisabet uudessa kodissa kasvoi vanhukseksi. Marlena valittiin perilliseksi ja hän sai tittelin siittä että hänen elämäänsä seurattaisiin ja hän saisi suvun rahat. Tästä alkaa sitten varsinainen tarina. Marlena muutti pois kotoaan vuokralle ja sai kämppiksekseen komean nuoren miehen. Mies oli keittiössä Kun Marlena saapui uuteen kotiinsa. He tervehtivät toisiaan."Hei olen Marlena Poksut", hän esittäytyi. Mies hymyili."Hei vaan, olen Henry Huustonen", Hän esittäytyi. Marlenasta mies oli todella suloinen. He juttelivat pitkään ja jossainvaiheessa Marlena huomasi miehen Flirttailevan.Seuraavana iltana kun Marlena vei roskia ulos Henry tuli hänen luokseen."Marlena sinä olet todella kaunis", Hän sopersi hiukan nolostuneesti."Ai kiitos", Marlena vastasi hymyillen. Pian hän tunsi Henryn huulet omillaan. Se tuntui ihanalle.  Suudelma kesti pitkään.He menivät sisälle ja makuuhuoneeseen suudelman jälkeen. He olivat todella rakastuneita. He muhinoivat sängyllä monta tuntia."Voiko tämä olla totta? vastahan minä eilen hänet tapasin ja nyt olen jo rakastunut?" Marlena mietti illalla ollessaan kylvyssä. Samaan aikaan Henry oli olohuoneessa ja mietti samaa.Meni muutama viikko kun kaksikko keskittyi vain toisiinsa ja he olivat niin umpirakastuneita kun vain pystyivät. Muutaman viikon seurustelun jälkeen he uskaltautuivat mennä pidemmälle.Se oli Marlenan eka kerta, samoin Henryn. Marleenan maha oli seuraavina päivinä kipeä välillä. Hän oksensikin kerran. Henry ihmetteli mikä hänellä oli ja Marlena epäili ruokamyrkytystä. Henry taas epäili että hän olisi raskaana. Marlena mietti hetken sitä vaihtoehtoa ja hänen mielestään se olisi ihan järkeenkäyvä ehdotus. He päättivät katsoa mihinkä tämä kehittyisi.Eräänä iltana kun Marlena ja henry olivat menossa nukkumaan Henry polvistui."Kulta mitä sinä teet?" Marlena ihmetteli."Kultaseni, tuletko vaimokseni?" Henry lausui hymyillen. "Etkai sinä tee tätä vain sentakia että voisin olla raskaana?" Marlena kysyi kummissaan."En vaan rakkauden tähden, mutta jos et halua.." Henry sanoi ja oli jo laittamassa sormusta kun Marlena sanoi."No tietenkin tulen". Henry humuili onnellisesti ja halasi tyttöystäväänsä.Seuraavana iltana Marlena teki itselleen uuen kampauksen. Hän oli onnellinen ja tuumi että voisi joskus vielä värjätä hiuksensa. Hän meni yläkertaan vaihtamaan vaatteita kun..... hän tunsi potkun mahassaan ja sitten se kasvoi.  Marlena ei tajunnut mitä oli tapahtunut."Henry tule tänne!", hän huusi. Pian mies juoksikin nopeasti ylös säikähtäneenä."Mikä nyt?" hän kysyi. Marlena osoitti mahaansa."Saamme vauvan", hän tokaisi myös hymyillen. Henryn ilme muuttui säikähtäneestä onnelliseksi."Meidän pitää siis pitää ne häät pian", hän tokaisi ja suuteli kihlattuaan.Seuraavana päivänä Marlena meni käymään äitinsä luona."Äiti, menin kihloihin ja saan vauvan", hän kertoi äidilleen."Mitäh? Kuka on tuleva vävyni ja kuka vauvan isä?" Elisabet ihmetteli. Hän oli aivan hämillään. Marlena hymyili vain onnellisena."Henry Huustonen se minun kämppikseni", hän kertoi äidilleen. Elisabet oli iloinen tyttärensä puolesta ja antoi tälle lahjan."Tässä hiukan tavaroita ja muuta tarpeellista kun teistä tulee perhe", hän ilmoitti ja ojensi paketin tyttärelleen."Kiitos äiti", Marlena hihkaisi ja halasi äitiään lujasti.Suuri päivä koitti pian. Häitten kunniaksi Marlena värjäsi hiuksensa. Elisabet auttoi tytärtään valmistautumaan.  Tämän näköinen morsian hänestä tuli. Marlena oli aivan hermona. Hän toivoi että hänen isänsä olisi nyt paikalla. Elisabet rauhoitteli tytärtään sanomalla että hänen isänsä oli kyllä paikalla, tytön sydämmessä.Henry oli huolellinen aviomies.Hän siivosi ja huolehti Marlenasta. Hän auttoi paljon Marlenaa asioissa ja palveli häntä niinpaljon että Marlenasta alkoi tuntua jo hiukan vaivaantuneelta. Henry ei halunnut että Marlena kuolisi raskauden takia ja hän toivoi että vauva tulisi terveenä ja omalla ajallaan. Päivät kuluivat nopeasti. Marlenan maha kasvoi kasvamistaan. Vaikka hän olikin viimeisillään piti pariskunta hauskaa ja paljon aikaa yhdessä.Pian koittikin sitten se suuri päivä, nimittäin Marlenan synnytys. Henry oli yötöissä joten hän joutui synnyttämään yksin. Se ei sattunut Marleenan mielestä yhtään. Hiukan ehkä vain vihlaisi. Synnytys meni nopeasti ja..tuli tyttö joka nimettiin Janessaksi. Janessa peri äitinsä hiustenvärin ja isänsä ihon ja minunmielestäni isänsä silmät.