Hemtonien arki kului Janessan hoitamisessa ja kotiaskareiden teossa. Piti siivota ja laittaa ruokaa tai syöttää ja vaihtaa vaippoja. Yleensä kun oli aikaa tehdä jotain muuta Henry ja Marlena nukkuivat tai lepäsivät. Kyllä sitä aikaa oli välillä oli hauskankin pitoon.Eräänäpäivänä Marlena sai pikkuveljeltään kutsun häihin."Tulisitko ensi lauantaina Minun ja Oonan häihin?" Morten kysyi."Tottakai tulen, Henry voi hoitaa Janessaa sillä välin", Marlena riemuitsi. Hän oli onnellinen veljensä puolesta. Marlena otti myös hääparista kuvan ennen seremonian alkua.Marlena meni käymään taas Mortenin luona, kun aikaa oli kulunut jo jonkin verran.Hän yllättyi saapuessaan veljensä luokse. Nimittän hän ei tiennyt että Oonakin oli raskaana."Te saatte vauvan", Marlena sanoi yllättyneenä Oonalle."Niin saamme. Kävin eilen ostoksilla ja ostin itselleni sellaisen ihanan mekon. Ostin myös vauvalle hiukan vaatteita", Oona selitti innostuneena. "Onneksi olkoon sitten", Marlena onnitteli ja meni etsimään veljeään.Oona soitti muutamaa päivää ennen Janessan syntymäpäiviä hädissään Marlenalle."Marlena, Morten lähti", Oona sanoi Marlenan vastatessa."Mitä? Miksi?" Marlena kysyi säikähtäneenä."En minä tiedä. Hän vain lähti ja sanoi muuttavansa pois", Oona selitti itkuisesti. Marlena mietti hetken. Hänen ajatuksissaan pyöri vain sama kysymys "Miksi Morten noin tekisi?"."Onko tapahtunut jotain?" Marlena uteli."Ei mitään erikoisempaa, mutta kun hän sai titää että saimme kaksoset hän lähti", Oona selitti ja nyyhkäisi."En tiedä mitä tehdä. En pysty yksin hoitaa kaksosia", hän jatkoi sitten."Rauhoitu ja soita äidilleni, hän varmaankin voi tulla luoksesi ja jos ei niin sitten pyydä vaikka siskoasi", Marlena neuvoi. Hän tiesi että Oonalla oli huonot välit perheeseensä, varsinkin vanhempiinsa.Janessan synttäri aamuna Marlenalla oli aamupahoinvointia. Hän mietti mikä oli oksennuksen syy ja tajusi että he olivat Henryn kanssa viettäneet toissayönä ihania hetkiä. Hän meni mihensä luokse."Kulta meille on tulossa toinenkin lapsi", hän ilmoitti toiselle. Henry katsoi häntä yllättyneenä."Sehän on hyvä asia, Janessahan kasvaa tänään", hän ilmoitti. Marlena oli erimieltä."Kyllähän minä haluan toisen, mutta en kestäisi näin pian uutta vauvaa ja raskautta", hän selitti surullisena. Hän ei millään jaksaisi oikeasti heti samaa. Hän oli hyvin uupunut Janessan vauva aikaan ja oli iloinen että tyttö kasvoi, mutta vauva ja taapero samaan aikaan, hän ei uskonut pärjäävänsä.¨Sitten olikin aika hakea pikkuneiti ja auttaa häntä kasvamaan. Marlena tietenkin sai olla se joka pikkuneitiä auttoi. Tälläinen pikkuneiti hänestä sitten kasvoi.