Aika meni Elisabethin mielestä hirveän nopeasti. Mahakin kasvoi hirveätä vauhtia. Elisabetille aika ei tuntunut oikein riittävän, sillä.....pian koittikin synnytyksen aika. Ensin se sattui hiukan, mutta sitten se ei tuntunutkaan niin kauhealta kun Elisabet oli luullut. Pian se olikin ohi ja Morten ja Elisabet saivat......tytön, joka peri äitinsä silmät ja hiukset ainakin, ihosta en tiedä. Tyttö sai nimekseen Marlena.Morten tuli katsomaan pientä tytärtään kesken ruuanlaiton ja jätti spagetin hellalle. Niinpä ruoka syttyi tuleen.  Morten juoksi nopeasti keittiöön ja yritti sammuttaa tulipalon. Elisabeth vei Marlenan turvaan ja soitti palokunnan hätiin ja meni sitten myös keittiöön. Pian palomies saapuikin, eikä tullut suurempia vahinkoja. Morten sai kyllä lieviä palovammoja. Päivät menivät nopeasti pienen vauvan kanssa. Elisabetistä tuli hyvin suojeleva ja hoitava äiti.Hän ruokki Marlenanja kylvetti,mutta välillä hän oli niin väsynyt että Mortenkin sai tehdä jotain.Joskus, kun Morten oli yötä töissä ja Elisabet todella väsynyt tai muuten vanhemmat olivat väsyneitä, Elisabet joutui huutamaan kauan äitiä sängyssä.mutta kyllä se äiti sieltä pian tuli.Eräänä päivänä, kun Marlena oli nukkumassa sisällä ja Morten töissä, Elisabet päätti mennä ulos tekemään lumiukkoa. Hän tapasi siellä pingviinin ja meni silittämään tätä. Pian koitti Malenan  ensimmäinen syntymäpäivä. Niitä vietettiin vain kolmisin ja myöhään yöllä. Äitihän tietenkin sai kunnian olla se joka pikku-Marlenan sai kakulla pitää. Morten oli vieressä ja hurrasi.Niin Marlenasta kasvoi kaunis taapero tytteliini.